Asunto-projektin neljäs päivä.
Tiesin melkein heti että olemme menossa aivan väärään suuntaan. Aina kun riksha pysähtyi liikennevaloihin yritin liikenteen melun seassa saada huudetuksi kuskille olevamme matkalla jonnekin aivan muualle kuin pitäisi. Joskus hän kääntyi, hymyillen vanhan miehen leveää hymyä keltaiset hampaat kiiltäen ja jatkoi matkaa.
Matka olisi varmasti jatkunut loputtomiin ellemme olisi tulleet rajoitetulle alueelle ja poliisi estänyt toivottoman taipaleemme. Olin matkalla erääseen Kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä ja kuski oli onnistunut viemään minut jonnekin hornan tuuttiin Minulla ei ollut mitään aavistusta missä olin. Kun riksha oli vihdoin pysäytetty ja minulla kuskin huomio soitin minua odottaville asunnonvälittäjille ja käskin heidän antaa kuskille ajo-ohjeita. Pari puhelua myöhemmin olimme jälleen liikenteessä ja Nokian akku vetää viimeisiään.
Muutaman mutkaisen sivukadun jälkeen alan tunnistaa isompia katuja ja helpotuksekseni huomaan olevamme menossa oikeaan suuntaan. Pian minun ja päämääräni välissä on enää iso silta ja viiton kuskia hullun lailla ajamaan sillalle. Hän kaartaakin sen alle ja pysäyttää rikshan. Rikkinäisen puheen ja viittomien ansiosta ymmärrän ettei hänen vanhalla menopelillään voi ajaa sillalle, vain ympäristöystävällisen nelitahtimoottoriset rikshat pääsevät alueelle. Vanhalla miehellä tahteja löytyy vain kaksi. Hän osoittaa kädellään sillan toiseen päähän ja kertoo päämääräni olevan siellä, ja kehottaa minua kävelemään loput matkasta.
Tätä selvittäessä paikalle on saapunut mies joka kysyy Englanniksi että mikä on hätänä. Kuski selvittää tilanteen. Mies levittää kätensä ystävälliseen tervehdykseen ja kertoo hänen auttavan minut toiselle puolelle siltaa, olenhan heidän vieraansa tässä maassa. En ole varauksettoman innostunut tästä tarjouksesta, ja mies lukee epäluuloni nopeasti kasvoiltani. "Don't worry, we'll take care of you!" Samalla hän nostaa kameezinsa helmaa ja näen housuihin tungetun aseen perän. Jostakin syystä vakuuttavaksi tarkoitettu ele ei saa minua uskomaan miehen hyvistä tarkoitusperistä.
Käyn nopeasti läpi vaihtoehtoni. Sillan alla kulkevien junaratojen ja niiden takana olevien telttarivistöjen läpi kulkeminen yksin ei houkuttele. Minä ja rikshakusi olemme yhtä kyllästyneitä toisiimme, ja luulen että hän jättää minut tähän joka tapauksessa. Oppaaksi tarjoutunut mies kantaa asetta. Yritän selittää etten tarvitse apua mutta hän on sinnikäs. Tiedän että hän voi tehdä minulle mitä haluaa . Puhelimessa on akkua ehkä yhteen puheluun. Maksan rikshakuskille kyydistä ja jatkan matkaa kävellen uuden tuttavuuteni kanssa.
Hypimme yli raiteiden, ja pujottelemme telttarivistöjen läpi, mies selittäen koko ajan jotakin josta ymmärrän vain sanan sieltä täältä. Pian huomaan tutun rakennuksen, ja kun olen aivan varma missä olen sanon miehelle pärjääväni yksin. Hän hymyilee kohteliaasti, sanoo hyvästit ja kääntyy takaisin.
Päätän etten enää tunne huonoa omatuntoa Mr. Aqeelin ajan kuluttamisesta asunnonetsintääni, ja ainoastaan hänen turvallinen Mehraninsa kuljettaisi minua tästä eteenpäin.
Tiesin melkein heti että olemme menossa aivan väärään suuntaan. Aina kun riksha pysähtyi liikennevaloihin yritin liikenteen melun seassa saada huudetuksi kuskille olevamme matkalla jonnekin aivan muualle kuin pitäisi. Joskus hän kääntyi, hymyillen vanhan miehen leveää hymyä keltaiset hampaat kiiltäen ja jatkoi matkaa.
Matka olisi varmasti jatkunut loputtomiin ellemme olisi tulleet rajoitetulle alueelle ja poliisi estänyt toivottoman taipaleemme. Olin matkalla erääseen Kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä ja kuski oli onnistunut viemään minut jonnekin hornan tuuttiin Minulla ei ollut mitään aavistusta missä olin. Kun riksha oli vihdoin pysäytetty ja minulla kuskin huomio soitin minua odottaville asunnonvälittäjille ja käskin heidän antaa kuskille ajo-ohjeita. Pari puhelua myöhemmin olimme jälleen liikenteessä ja Nokian akku vetää viimeisiään.
Muutaman mutkaisen sivukadun jälkeen alan tunnistaa isompia katuja ja helpotuksekseni huomaan olevamme menossa oikeaan suuntaan. Pian minun ja päämääräni välissä on enää iso silta ja viiton kuskia hullun lailla ajamaan sillalle. Hän kaartaakin sen alle ja pysäyttää rikshan. Rikkinäisen puheen ja viittomien ansiosta ymmärrän ettei hänen vanhalla menopelillään voi ajaa sillalle, vain ympäristöystävällisen nelitahtimoottoriset rikshat pääsevät alueelle. Vanhalla miehellä tahteja löytyy vain kaksi. Hän osoittaa kädellään sillan toiseen päähän ja kertoo päämääräni olevan siellä, ja kehottaa minua kävelemään loput matkasta.
Tätä selvittäessä paikalle on saapunut mies joka kysyy Englanniksi että mikä on hätänä. Kuski selvittää tilanteen. Mies levittää kätensä ystävälliseen tervehdykseen ja kertoo hänen auttavan minut toiselle puolelle siltaa, olenhan heidän vieraansa tässä maassa. En ole varauksettoman innostunut tästä tarjouksesta, ja mies lukee epäluuloni nopeasti kasvoiltani. "Don't worry, we'll take care of you!" Samalla hän nostaa kameezinsa helmaa ja näen housuihin tungetun aseen perän. Jostakin syystä vakuuttavaksi tarkoitettu ele ei saa minua uskomaan miehen hyvistä tarkoitusperistä.
Käyn nopeasti läpi vaihtoehtoni. Sillan alla kulkevien junaratojen ja niiden takana olevien telttarivistöjen läpi kulkeminen yksin ei houkuttele. Minä ja rikshakusi olemme yhtä kyllästyneitä toisiimme, ja luulen että hän jättää minut tähän joka tapauksessa. Oppaaksi tarjoutunut mies kantaa asetta. Yritän selittää etten tarvitse apua mutta hän on sinnikäs. Tiedän että hän voi tehdä minulle mitä haluaa . Puhelimessa on akkua ehkä yhteen puheluun. Maksan rikshakuskille kyydistä ja jatkan matkaa kävellen uuden tuttavuuteni kanssa.
Hypimme yli raiteiden, ja pujottelemme telttarivistöjen läpi, mies selittäen koko ajan jotakin josta ymmärrän vain sanan sieltä täältä. Pian huomaan tutun rakennuksen, ja kun olen aivan varma missä olen sanon miehelle pärjääväni yksin. Hän hymyilee kohteliaasti, sanoo hyvästit ja kääntyy takaisin.
Päätän etten enää tunne huonoa omatuntoa Mr. Aqeelin ajan kuluttamisesta asunnonetsintääni, ja ainoastaan hänen turvallinen Mehraninsa kuljettaisi minua tästä eteenpäin.
Kommentit