Asunnon hankkimis-projektin kolmas päivä. Olen laajentanut avustajapiiriäni Mr. Aqeelista suunnilleen kaikkiin jotka Kaupungista tunnen. Se ei ole kovin suuri seurue.

Asunnon etsintä on hyvinkin osoittautunut siksi seikkailuksi jonka Mies ennusti. Täällä ei todellakaan voi tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. En aamulla olisi uskonut että asunnonhakureissullani päädyn Kaupungin Stock Exchangeen jossa minua luultiin kansainväliseksi businessnaiseksi. Tai että tapaan miehen joka vastikään vapautettiin syytteistä vaikka kavalsi huomattavan summan jonkun muun rahaa. Se kertoili laveasti asuneensa vastikään Kanadassa muttei maininnut sitä, että lähti sinne pakoon paikallista poliisia ja todennäköistä pidätystä.

Yllätyksenä tuli myös se, että tuttu jonka arvelin olevan paras apurini asunnon hankkimisessa haluaakin minut heidän yläkertaansa asumaan. Syynä yllättävään intoon majoituksen tarjoamiseen on  pihalla toimettomana seisova auto, jolla tulevaisuudessa ajetaan minun vuokrarahojeni kustantamilla bensoilla. Mitkään kohteliaat kieltäytymisyritykset eivät toimineet. Kaikkihan oli jo valmiiksi suunniteltu: pyykit hoituu, vaimo tekee ruoat ja hän hoitaa kuljetuksen yliopistolle joka aamu. Jep.

Tässä vaiheessa aloin olla aika epätoivoinen. Olin nälkäinen ja dehydrated, ja väsynyt päivien kiertämisestä. Tarkoituksenani on aina ollut olla kulttuurisesti kohtelias ja olla syömättä ja juomatta paastoavien ihmisten edessä. Mutta en ennen olekaan ollut metsästämässä asuntoa paahtavassa kuumuudessa, useita hikisiä päiviä peräkkäin.

Päivän kuumin hetki oli tunteja auringossa seisseessä Mehranissa, jonka alkeellinen tuuletusjärjestelmä ei toiminut. Selviytymisvälineenä oli nippu muistiinpanoja joilla leyhyttelin hieman vähemmän kuumaa ilmaa kasvoilleni.