Kaatosade soittaa Mehranin kattoa. Katson kaupan ulkopuolella sateessa värjötteleviä vuohia. Raskaiden pisaroiden  kastelemat turkit painuvat kasaan ja eläimet näyttävät  pieniltä, kuin patsailta. Juuri nyt ei liikuta minnekään. Kaupungissa sataa.

Olin nyt nähnyt asuntoja jotka ovat enemmän minun maailmastani. Osa on juuri valmistuneita, kiiltäviä ja prameita. Asunnot olivat hyvillä alueilla, varustettu viimeisintä huutoa olevilla elektronisilla vempeleillä, mutta myös tuhottoman kaukana yliopistosta. Viettäisin ison osan päivästä Kaupungin kaoottisessa liikenteessä. En ollut ajatuksesta kovinkaan innostunut.

Vielä oli kuitenkin yksi paikka jäljellä. Olin löytänyt ilmoituksen vanhasta lehdestä ja Mr. Aqeel oli järjestänyt tapaamisen illaksi. Tiesin etten jaksaisi etsimistä enää kauaa, ja illan jälkeen minun olisi tehtävä jokin sortin valinta.