Jossakin tämän kaiken hässäkän lomassa minulla oli ollut ensimmäinen tunti. Opetan toisena opettajana kurssia nimeltä Islam ja Länsi. Etupäässä kurssi käsittelee näiden kahden välisiä suhteita: niiden välistä historiaa ja nykytilaa. Ja tietenkin sitä kuuluisaa kulttuurien välistä kolahtamista.

Ennen ensimmäistä tuntia työnjaosta oli ollut vain pikaisesti puhetta paikallisen kollegani kanssa. Hän esittelisi minut, ja kurssin, ja oppilaat. Niinpä sitten tunnin alettua huomasin seisovani luokan edessä yksin, hieman vajaa kolmekymmentä silmäparia tuijotti minua suorasukaisen uteliaasti.

Tartuin tuumasta toimeen. Noin neljänkymmenen minuutin jälkeen toinen opettaja  vihdoin saapui,  kokous yliopiston johdon kanssa oli kuulemma venähtänyt. Kehotin oppilaita käyttämään hyödykseen tämä aika ainutlaatuinen asetelma: nyt heillä olisi opettaja molemmista kurssin aiheen alueista, joilla varmasti olisi asioista hyvinkin erilaisia näkökulmia. Kehotin heitä kysymään paljon haastavia kysymyksiä. Ensimmäisen tunnin oppilaat olivat aika hiljaa, ihmetellen varmaan aika erinäköistä opettajaa kuin mihin he ovat tottuneet.